Moskova joutui suomalaisten miehittämäksi 1600-luvulla

Suomalaiset antoivat päällikölleen Jakob De la Gardielle pilkkanimen Laiska-Jaakko. Kuva: WikiCommons.

 

Suomalaisjoukot tekivät 1600-luvulla sen mikä on onnistunut vain harvalta: miehittivät Moskovan.

 

Venäjällä käytiin 1600-luvun alussa sisäistä valtataistelua, ja valtakunta oli sekasortoisessa tilassa. Puola miehitti isoja osia maasta, ja myös Ruotsi osallistui aluelaajennusten toivossa valtataisteluun. Maa tuki tsaariksi vuonna 1606 noussutta Vasili Šuiskia. Vasilin valta oli kuitenkin lähes olematon, ja pajarit olivat valmiit syöksemään hänet pois valtaistuimelta heti kun parempi hallitsija löytyisi.

 

Puolalaiset tukivat tsaariksi omaa nukke-hallitsijaansa, ns. vale-Dimitriä – muka edesmenneen Iivana Julman poikaa. He myös uhkasivat Moskovaa miehityksellä. Alkuvuodesta 1609 Šuiski ja Ruotsi tekivät Viipurin sopimuksen, jonka perusteella Ruotsi sitoutui lähettämään Venäjälle 2 000 ratsumiestä ja 3 000 jalkamiestä käsittävän armeijan, joiden pitäisi karkottaa tai eliminoida Venäjällä olevat puolalaisjoukot. Ruotsi saisi palkinnoksi Käkisalmen läänin.

 

Suomalaisia joukkoja

 

Venäjälle suuntaavat joukot olivat pääsääntöisesti suomalaisia, ja niiden päälliköksi määrättiin Jakob De la Gardie. Joukot etenivät menestyksellisesti lähelle Moskovaa jo keväällä 1609, mutta ennen Moskovaa suomalaisjoukot kääntyivät takaisin. Joukot kieltäytyivät jatkamasta etenemistä, koska ne eivät olleet saaneet palkkaansa eivätkä korvauksia menettämistään hevosista. Komppaniat marssivat kohti Suomea, eikä Jakob De la Gardien auttanut muu kuin seurata perässä.

 

Myöhäiskesällä 1609 alkoi uusi marssi kohti Moskovaa. Tammikuussa 1610 Vasili Šuiski lähetti kirjallisen vakuutuksen, että tulisi täyttämään Viipurin sopimuksen määräykset. De la Gardien joukot marssivat Moskovaan 12. maaliskuuta 1610 ja miehittivät kaupungin. Venäläiset maksoivat sotilaille heidän palkkarästinsä. Joukot olivat kaupungissa muutaman kuukauden, ja niiden ylläpitäminen kävi venäläisille hyvin kalliiksi.

 

Puolalaisjoukot etenivät keväällä 1610 Smolenskista kohti Moskovaa, ja Ruotsi armeija lähti Moskovasta sitä vastaan. Puolalaiset voittivat juhannuspäivänä käydyn Klusinon taistelun. Suomalaiset ja ruotsalaiset sotilasyksiköt päästettiin vetäytymään sen jälkeen kun De la Gardie oli vannonut ettei enää auttaisi Vasili Šuiskia. Suomen puolelle joukot pääsivät elokuussa 1610.

 

Tammikuussa 1611 De la Gardien armeija marssi kolmannen kerran Venäjän puolelle. Tällä kertaa he tulivat perimään maksamattomia palkkasaataviaan. Sota Novgorodin alueella kesti kuusi vuotta ja päättyi vuonna 1617 solmittuun Stolbovan rauhaan. Noiden vuosien aikana suomalaisjoukot ehtivät perin juurin kyllästyä sotimiseen. Tämän vuoksi ylipäällikkö sai pilkkanimen Laiska-Jaakko. Hänestä sepitettiin sananparsi: ”Lähtee suvi, lähtee talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko.”

 

Artikkeli on poiminta kirjasta Menneisyyden myytit – totta vai tarua?, Valitut Palat/CIL Suomi Oy, 2016.